Kello on vähän puoli yhdeksän ja kävelen pitkin louhelan ja martinlaakson välisiä lumisia hiekkateitä. On kylmä talviaamu. Astun sisään lämpimään martinukseen ja heti ensimmäisenä kuulen ohjaajan assistentin Vänskän terävän, mutta lempeän käskyn ottaa kengät pois. Näin alkoi viimeinen puristus ennen esityskautta.
Pitkä matka on kuljettu lukukauden alusta ja roolijaoista, mutta pitkä on vielä edessä. Tuntuu kuin tämä proggis olisi vasta alkanut ja etten ole vielä yhtään valmis esiintymään.
Darrylin hahmo on ollut minulle hyvin mielenkiintoinen tutustumismatka itseeni, koska en ole oikeassa elämässä röyhkeä naistenmies. Hän on tuonut minulle oikeaankin elämään paljon itsevarmuutta ja härskien vitsien kokoelmaa, joista osa on kyllä sensuroitu itse musikaalista.
Darryl on myös tuonut minulle suuren fyysisen muutoksen. Olen kasvattanut parran, joka jakaa mielipiteitä hyvin paljo. Itse olen kuitenkin kiintynyt siihen. Jouduin myös ensimmäistä kertaa elämässäni värjäämään kauniin vaalean kuontaloni tummaksi. Tämä kaikki on vanhentanut minua hyvin paljon.
Ensimmäinen päivä martinuksessa kului nopeasti orkesterin kanssa ensimmäisen näytöksen läpimenon ja sitä edeltäneen puvustuksen ja meikin parissa. 9 päivää jäljellä ennen vaskivuoren musikaali ruukkuni korkkaamista.
Sauli Norja
Darryl Van Horne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti