Kurkkaus musikaalilaisen arkeen
Kangaskassissa on mukana villasukat, myslipatukka ja
vesipullo.
Kaapin perälle on sullottu yhdet ylimääräiset
verkkarit, hunajaa ja muki. Nuotteja pomppaa esiin joka kerta mitä
kummallisimmista paikoista kun yrittää etsiä kirjojen seasta
koulumonisteita. Viikonlopputreeneihin on pakko ottaa evääksi
glögiä ja pipareita.
Treeneistä on muodostunut kotoisa
iltapäivärutiini.
Tanssijat ovat muodostaneet peittojen alle
lämpökasan. Onnekkaat ehtivät ruokatunnilla lämmittää ateriansa
ennen kuin mikrolle muodostuu armottoman pitkä jono. Miesten
viettelevä tanssinumero saa osakseen vihellyksiä,
naurunpyrskähdyksiä ja hurrausta. Jos katsoo tarkkaan, voi lukea
ohjaajan huulilta näyttelijöiden vuorosanat.
On vaikeaa yrittää selittää
ulkopuoliselle, millaista on olla musikaalissa. Perhe näkee
nuorestaan vain etäisiä vilauksia silloin tällöin, ja kaverit
alkavat jo valittaa iänikuisesta puheesta rooliasuista, kohtauksista
ja lauluista. Koko syksy on luonnollisesti ollut täynnä töitä. Se
on vaatinut kärsivällisyyttä, keskittymistä, hikeä ja pitkiä
viikonloppuja koululla. Ja ollut silti äärettömän palkitseva.
Vaikka itse musikaali ja toimintatavat muuttuvat työryhmän myötä,
pysyy perimmäinen fiilis kuitenkin aina mukana. Fiilis, joka johtuu
niistä pienistä jutuista, jotka vain tarkkasilmäinen huomaa.
Kirjoitan tätä treeneistä,
sohvalta.
Lavalla asetellaan rekvisiittaa ja pohditaan liikkuvien
seinien paikkaa. Näyttelijät törmäilevät oviaukkoon läntättyyn
joulukuuseen. Kyseessä on ensimmäiset treenit orkesterin kanssa,
joten monen silmä karkaa kohtausta tehdessä soittajiin. Ne, jotka
eivät ole osa tätä kohtausta, asettuvat paikoilleen lavan
ympärille. Jotkut tekevät läksyjä. Joku hakee välipalakeksin
ruokalan välipalakoneesta. Torkkupeitto on taas löytynyt. Kohtaus
alkaa, on aika hiljentyä ja katsoa.
Johanna Hämäläinen
Teinityttö/Ensemble
perjantai 19. joulukuuta 2014
maanantai 15. joulukuuta 2014
Fidel, Darryl Van Hornen palvelija Palveluksessanne
Syksy
on jo pitkällä ja nyt on aika koota hieman menneitä tapahtumia
kirjalliseen muotoon tänne blogiin. Jäljellä on enää viimeinen
rutistus ja sitten koko musikaaliporukka siirtyy joulutauon jälkeen
puristamaan viimeiset mehut itsestään. Kaiken tulokset näkyvät
sitten tammikuussa teidän, yleisön silmille.
Koko
syksyn matka musikaalin mukana on ollut varsin opettavainen,
jännittävä, täynnä naurua ja joskus hieman itkua, tietenkin
hyvässä mielessä. Aina roolijaon jännityksestä läpi 4 päivän
syyslomaurakan ja ensimmäiseen koko musikaalin läpimenoon. Kun on
toista kertaa mukana koko musikaalihötäkässä, osaa jo hieman
asennoitua siihen, mitä koko projekti tuo mukanaan. Tai niin sitä
luulisi. Koko syksy tuli kuitenkin minulle kokonaisvaltaisena
yllätyksenä, joka toi niin paljon uutta viimevuoden kokemuksien
päälle. Lukiessa läpi musikaalinkäsikirjoituksen, olin
äimistynyt: miten nerokkaan hauska se oli, niin monikerroksinen.
Ilman suuria juonipaljustuksia, kolme elämäänsä kyllästynyttä
naista kohtaa omassa pikkukaupungissaan kauhean komean
muukalaismiehen, joka valloittaa kaikkien kolmen sydämet ja aistit.
Kun soppaan heitetään mukaan vielä kaupungin yksinvaltias
puheenjohtaja, hänen tossun allaan oleva hieman alkoholisoitunut
miehensä, viaton nuoripari, juoruilevat ja paheksuvat kaupunkilaiset
ja komean muukalaisen outo miespalvelia on sekoitus loistavaan
musikaalin valmiina. Tätä kuvaa olemme koko syksyn yrittäneet
tuoda näyttämölle ja piakkoin se alkaa hahmottua, vaikkakin
tekemistä vielä on. Myös musikaalin musiikillinen anti on tuonut
suurta iloa jokaiselle meille, niin koukuttavia ja hyvin sanoitettuja
(sekä alkuperäiskielen että suomennoksen kohdalla) laulut ovat.
Orkesteri on harjoitellut kovasti meidän rinnallamme
musiikinjohtajan Mika Karhusen johdolla ja kappaleet, jopa kaikkein
vaikemmat on jo melkein taltutettu.
Itselleni
musikaali on kuitenkin ollut kokonaisvaltainen elämys, johon on
kuulunut itselleni haastavan, hiljaisen roolihahmon omaksumista (on
kai vaikea kantaa tarjotinta täynnä martinilaseja, huoh) sekä
uusiin näkökulmiin ja ihmisiin tutustumista.
Tärkeintä kuitenkin on, että produktio tehdään yhdessä ja
kaikki nauttivat siitä. Se on musikaalissa parasta ja sen myös
näkee lopputuloksessa. Tervetuloa todistamaan sitä tammikuussa!
Miro
Leporanta
Fidel,
Darryl Van Hornen palvelija
Palveluksessanne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)