Muistan kun musikaalin harjoitukset
alkoivat heti ensimmäisellä kouluviikolla. Paljon tuttuja, mutta
myös valtavasti aivan uusia kasvoja. Jännitys, innostuneisuus ja
kuumotus tuntuivat mahassa jo ensimmäisistä treeneistä lähtien.
Kuitenkin päässä pyöri paljon ajatuksia. Kuinka paljon meillä on
treenattavaa? Miten opiskelun käy? Mitä ehdin tehdä, mitä en?
Syksyn aikana musikaalitreenejä oli
kaksi kertaa viikossa. Lisäksi ahersimme joskus myös
viikonloppuisin. Musikaaliporukkamme tiivistyi ja läheni pikkuhiljaa
yhteisten treenien ansiosta. Säännöllisten treenien ja työryhmän
huippuosaamisen ansioista saimme musikaalin loistamaan kuin kirkkain
tähti taivaalla.
Kun osallistuu näin suureen
produktioon, täytyy itse miettiä miten jaksaa läpi syksyn ja
esityskauden. Muistan itsekin alkusyksystä karsineeni kurssejani,
jotta pystyin keskittymään täysillä musikaaliin ja tietysti
kursseihin, joita minulla oli.
Vaskivuoressa
opettajat ymmärtävät musikaalin tärkeyden ja sen kuinka paljon se
vaatii meiltä työtä. Joskus yksittäisiä treenejä saattaa olla
myös oppituntien päälle. Musikaalin esityskautta edeltävä
loppurutistus käynnistyi joululoman ja uudenvuoden jälkeen. Viikon
treenaamisen jälkeen alkoi koulu. Kolmannen jakson aikana
musikaalillisilla on vain 3-4 kurssia, jotta poissaoloista huolimatta
kursseilla pysyy kärryillä.
Totuushan on, että musikaalin
tekeminen ja treenaaminen on rankkaa työtä, mutta se on sen
arvoista. Tällaista kokemusta ei usein saa kokea, mutta Vaskivuori
sen kuitenkin meille suo.
Kuinka tämä combo on siis
mahdollista? En tiedä, ehkä se on kirjoitettu tähtiin…
Tiia Ruikkala
Kaupungin nainen
.jpg)
Kuva, Juho Lindström
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti